Margery Williamsin kirjoittama tarina (Otava 1972, suomentanut Aila Nissinen):
Samettipupu, eli kuinka leluista tulee Oikeita (voisi olla kuinka ihmisestä kasvaa ihminen)
"Mitä on Ihan Oikea?" kysyi pieni Pupujussi yhtenä päivänä kun Leikkiheppa ja pupu lojuivat vierekkäin lastenhuoneen takan edessä ennen kuin Nanna tuli siistimään. "Tarkoittako se sitä että jossakin sisälläpäin surisee, ja että avainta kierretään?"
"Ei Ihan Oikea yhtään riipu siitä millä tavalla joku lelu on tehty", sanoi Leikkiheppa. "Se on sellainen asia, joka tapahtuu. Kun joku lapsi rakastaa leluaan kauan-kauan, eikä vain leiki sillä vaan ihan todella rakastaa sitä niin silloin lelusta tulee Ihan Oikea."
"Koskeeko se?" kysyi Pupujussi.
"Joskus" sanoi hevonen sillä se puhui aina totta.
"Mutta kun on Ihan Oikea niin ei merkitse mitään vaikka koskeekin."
"Tapahtuuko se sitten ihan yhtäkkiä, niin kuin vedettäisiin käyntiin?" kysyi pupu. "Vai vähitellenkö?"
"Ei se ihan yhtäkkiä tapahdu", sanoi Leikkiheppa.
"Vähitellen. Se kestää kauan. Sitä varten se ei tapahdukaan niille jotaka menevät helposti rikki tai joilla on terävät reunat tai joita on pakko pidellä varovasti. Tavallisesti on niin että Ihan Oikeaksi muuttuvilta leluilta on suurin osa karvoista rakastettu irti, silmät ovat pudonneet ja nivelistä on tullut löysiä - koko lelu on kulunut. Mutta ei se tee mitään sillä sitten kun tulee Ihan Oikeaksi niin ei voi ollakaan ruma, vaikka jotkut eivät kyllä tajua sitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti