Turisti vuokrasi Saharassa kamelin.
- Miten saan tämän liikkeelle? turisti kysyi oppaalta.
Kun sanot "huh", se lähtee liikkeelle. Kun sanot "huh huh", se lähtee juoksemaan. Ja kun sanot "aamen", se pysähtyy, neuvoi opas.
Turisti kipusi kamelin selkään. Hän sanoi "huh", mutta koska vauhti oli hänen mielestään liian hidas, hän kannusti kamelin juoksuun. Yhtäkkiä hän huomasi kaukana häämöttävän rotkon. Hän ei muistanut, kuinka kamelin sai pysähtymään. Kauhuissaan hän risti kätensä ja lausui rukouksen. Juuri kun kameli oli rotkon reunalla, turisti sanoi "aamen". Kameli pysähtyi kuin seinään. Turisti huokaisi helpotuksesta, pyyhkäisi otsaansa ja sanoi "huh huh".
Sherlock Holmes ja tohtori Watson menevät telttaretkellä nukkumaan. Pian Holmes herää ja pukkaa apulaistaan kylkeen: - Watson, katso ylös ja kerro mitä näet.
- Näen tähtitaivaan.
- Mitä päättelet siitä?
Watson miettii ja vastaa:
- Astronomisesti ajatellen näen miljoonittain galakseja ja vielä enemmän planeettoja.
Astrologisesti ajatellen Saturnus lähestyy Leijonaa.
Ajallisesti päätellen kello on vartin yli kolme.
Meterologisesti päätellen huomenna on kaunis päivä. Teologisesti ajatellen voi nähdä, että Jumala tosiaan on kaikkivaltias ja itse olemme mitättömiä hiukkasia tässä universumissa. Mitä se sinulle kertoo, Sherlock?
Holmes on vähän aikaa hiljaa, sitten hän vastaa:
- Watson. Joku on varastanut telttamme.
Katsottin myös neidin viime talvena synttärilahjaksi saamia Illusion Worksin kortteja, joissa on optisia harhoja. Tässä parhaimmistoa...
Ovatko alemman kuvan pallot eri paikoilla kuin ylemmän kuvan pallot?
 |
| Pallot ovat samoilla paikoilla molemmissa kuvissa. Niiden varjot saavat meidät kuitenkin näkemään pallot eri tavalla. Ylemmässä kuvassa pallot näyttävät lojuvan lattialla ja alakuvassa ne näyttävät leijuvan lattian yläpuolella. Ainut ero on pallojen varjoissa. Ne ovat eri kohdissa. Peitä alakuvan varjot ja huomaat pallojen todellisen paikan - aivan saman kuin yläkuvassa. |
Nämä eivät näytä tavallisilta ympyröiltä, mutta ovatko ne sitä?
 |
| Kaikki ympyrät ovat täydellisen pyöreitä, mutta taustakuvioinnin takia sitä on vaikea hahmottaa. |
Nämä kaksi ihmistä näyttävät vihaisilta, mutta voit saada heidät hymyilemään. Keksitkö miten?
riippuu siitä, miten päin he ovat.
Näyttääkkö keskellä olevan isoimman kappaleen ylempänä oleva kappale tummemmalta kuin alempi? Peitä niiden välinen saumakohta ja tarkista.
 |
| Kesellä olevat isot lohkareet ovat samanväriset, vain niiden saumakohdassa on eri sävyjä. Huomaa kun peittää saumakohdan. Näköharhaa voimistaa taustalla olevat toiset kappaleparit. Jotkut niistä ovat keskenään eriväriset, mutteivät kaikki. |
Kuinka monta piikkiä tässä haarukassa on? Katso keskimmäisen piikin kärkeä ja seuraa piikkiä katseellasi ylöspäin...
 |
| Haarukkanäköharha on yksi tunnetuimpia esimerkkejä mahdottomista kuvioista, jotka ensi katsomalta näyttävät tavallisilta, mutta joita ei voi luonnossa olla olemassa. Haarukassa on yhtä aikaa sekä kaksi että kolme piikkiä. |
Aina kaikki ei ole sitä miltä näyttää, vaikka niin usein erehtyy luulemaan omaa näkökantaa absoluuttiseksi totuudeksi... eihän sellaista olekaan.
Asiat voi nähdä monessa eri valossa ja joskus ne voi nähdä ihan uudella tavalla kun vain yrittää pyöräyttää vanhat ajatuksensa yltympäri ja uusille raiteille. Asioilla pakkaa olemaan aina kääntöpuolensa. Täytyy hyväksyä että joskus niiden näkeminen ja hyväksyminen voi vaatia oman aikansa. Välillä voi kasvukipujen kautta joutua kasvamaan, jotta kykenee näkemään jonkin asian uudessa valossa, ehkä rakentavammin. Tai ihan vaan vanhasta irti päästäminen voi olla pelottavaa ja kivuliasta. Välillä se kuitenkin tuntuu olevan välttämätöntä, jotta voi elää totuudessa ja nähdä asiat rehellisesti.
Asenteen valintoja:
Minä en osaa - Kyllä minä osaan
En minä - Kyllä minä
Epäilen että - Olen varma että
En pysty - Kyllä minä pystyn
Ei se onnistu - Kyllä se onnistuu
En usko - Uskon
Ei se käy - Kyllä se käy
En minä pysty - Kyllä minä pystyn
En minä voi - Kyllä minä voin
Ei se koskaan - Kyllä se aina
Voinhan yrittää - Minä teen sen
"Kun olet pohjalla niin
sinulla on vain yksi tie eteenpäin,
ja se on ylöspäin."
-Positiivarit-
"Kun olet pohjalla, tiedä,
että tämä on vain välipohja."
-Puolangan pessimistit-
Viime aikoina olen alkanut lueskella enemmän. Kirjastossa pyrin välttämään kiusausta kotiinlainaamisesta, kun stressaa se eräpäivän muistaminen. Poistokirjoista löytyy onneksi hyviä yksilöitä korkeintaan euron hintaan ja myös äidiltä löytyy välillä hyviä vanhoja kirjoja. Lainasin viimeksi pari viikkoa sitten maalla ollessamme häneltä Glasworthyn Omenapuu-kirjan. Se on useampi vuosikymmen sitten kirjoitettu rakkauskertomus, jota on sanottu yhdeksi maailman kauneimmista rakkausromaaneista. Se kertoo nuoren maalaistytön ja läpikulkumatkalla olevan nuoren miehen rakkaudesta. Kuten jo alussa arvata saattoi, loppu ei ole kovin onnellinen. Miksi aina täytyy käydä niin? Lukiessa toivoi että mies jostain olisi löytänyt edes hitusen uskoa tunteidensa aitouteen ja antanut todelliselle rakkaudelle mahdollisuuden, ei olisi tyytynyt siihen mikä on helpointa. Kirja oli juuri sopivan pituinen, vain 112 sivua eli sen luki yhdessä illassa. Aina tämä malttamaton mieli ei tahdo hyväksyä sitä että kaikki ei onnistu ihan heti ja kerralla.
Perjantaina illalla olin käymässä turussa harrastuksessani. Siellä on aivan valtavan upea kirjahylly, jonka edessä pää menee pyörälle ja sitä sekoaa kuin karkkikaupassa. Nappaan aina viidestä kymmeneen kirjaa illan ajaksi, joita selailen tauoilla ja valitsen niistä yhden tai kaksi kotiin luettavaksi tai vain lisää selailtavaksi. Perjantaina valitsin oikean helmen, pitkästä aikaa tuli oikea into lukea (Viimeksi oli sellainen tunne kun löysin sen vanhan runokirjan jossa oli runoja ja mietteitä elämään heittäytymisestä ja täysin purjein seilaamisesta) ja tuntuu kuin joku kirjoittaisi juuri niistä asioista joita olen miettinyt niin kovasti. Tommy Helstenin Tietäjä-kirjan viimeisessä osassa (en ole lukenut kahta ensimmäistä, mutta voi olla mielenkiintoista lukea ne nyt kun on lukenut viimeisen osan) kirjailija matkustaa Tietäjän kotikylään saaristoon ja saa tutustua paremmin häneen ja kylän muihin ihmisiin, sekä heidän poikkeukselliseen arvomaailmaansa. Kirjailijalle ja hänen vaimolleen esitetään myös erikoinen ehdotus, joka muuttaisi koko heidän elämänsä.
Kirjailija kirjoittaa näin: "Toisaalta sisälläni oli valtava inhimillisen läheisyyden kaipuu. Jo pitkään olin uneksinut sellaisesta pienyhteisöstä, jossa ihmiset oikeasti välittäisivät toisistaan. Olin ruvennut yhä enemmän ajattelemaan, että ihmisten tulisi itse päättää tärkeistä elämäänsä liittyvistä asioista. Heidän tulisi itse ottaa vastuu elämästään ja tukeutua tässä lähellään oleviin ihmisiin. Suuri kollektiivi, yhteiskunta, ei pysty koskaan korvaamaan sitä, mitä ihmiset tarvitsevat toinen toisiltaan. Rakkautta ei voi institutionalisoida, olen saarnannut ja jatkanut sanomalla, että tarvitsemme riittävän pienen lähiyhteisön. Tarvitsemme juurtumista, kuulumista ja jatkuvuutta, emme suuria kollektiiveja, joihin hukumme nimettöminä ja kasvottomina. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on muuttunut syväksi pahoinvointiyhteiskunnaksi ja syynä on rakkauden, yhteisöllisyyden ja inhimillisyyden puute. Ihminen tarvitsee toista ihmistä, koska vasta yhteydessä toisiin kasvamme todelliseen ihmisyyteemme. Tarvitsemme siis rakkautta. Vain rakkaus luo meidät sellaisiksi, mitä me syvimmältämme olemme. Tämä oli minussa oleva kaipaus eikä vain kaipaus, vaan myös aatteellinen ja ammatillinen vakaumus. Olemme tässä kulttuurissa jo pitkään ja järjestelmällisesti romuttaneet ihmisen ympäriltä hänen lähiyhteisöjään. On muodostunut yksin oleva ihminen, jolta puuttuu kyky syvälliseen vuorovaikutukseen. Tämä on syy siihen, että meiltä puuttuu myös käsitys omasta arvostamme. Olemme menettäneet identiteettimme, koska emme enää ole minkään elävän yhteisön jäseniä. Ja koska se puuttuu, sitä on haettava. Kaikki hakevat omaa identiteettiään ja yrittävät tuoda itseään esille markkinatorilla, jossa ratkaisevinta on se, minkä vaikutuksen teemme toisiin. Se on tullut tärkeämmäksi kuin toisen aito ja syvällinen kohtaaminen."
"En kaipaa mitään niin suuresti kuin saada elää ihmisten parissa, jotka aivan oikeasti elävät rakkaudessa. Totuuden nimissä minun täytyy myös sanoa, että koko ammatillinen kokemukseni on jo vuosia sitten saanut minut vakuuttumaan siitä, ettei ilman rakkautta voi elää. Todellinen elämä on elettävissä siellä, missä vallitsee rakkaus. On myös sanottava, että tämä meidän niin sanottu kulttuurimme on menossa täysin eri suuntaan. Ihminen on rakentamassa itselleen yhteiskuntaa, josta hän on purkanut rakkauden pois. Olemme totuttautumassa rakkaudettomaan tulevaisuuteen. Missään ei ole enää turvallista yhteisöllisyyttä. On vain yhä syvempää yksinäisyyttä ja eksyneisyyttä. Koko kulttuurimme rakentuu tukemaan vieraantuneisuutta, ja ihmiset ovat kouristuksenomaisesti hakemassa yksilöllisyyttä juuri siksi, että he ovat sen menettäneet. Ihmiset ajavat takaa sitä, mitä he samalla juoksevat pakoon. Tavoitellaan sitä, että saisi kokea olevansa rakastettu ja arvokas, mutta siihen pyritään ulkoisin keinoin, suorituksin, omaisuutta keräämällä ja elämyksiä haalimalla. Mitä enemmän näillä keinoin tavoitellaan, sitä enemmän sitä menetetään."
Vielä on muutama viimeinen kappale luettavana kyseisestä kirjasta. Jännittävää minkä valinnan kirjailija tekee ja selviääkö se edes kirjassa. Kohta painun peiton alle kirjani kanssa, onneksi maanantaina ei ole aikaista herätystä vaan saan rauhassa lukea tämän vielä tänään loppuun.
Nelli on muuttunut leikkisämmäksi ja jopa hakee keppiä entistä reippaammin vedestä. Ennen ei olisi hakenut jos olisi joutunut kunnolla uimaan, mutta nyt suostui siihenkin. Ihmettelen yhä että mikä sitä koiraa "vaivaa"...
 |
| Kuvassa hän joka kaikkein vähiten ymmärtää viehättymistäni tähän uuteen harrastukseen. Ihmettelevä hätääntynyt katse silmissään kysyy miksi sinä menet sinne veden päällä kelluvaan puulauttaan? Pitääkö sinut pelastaa? Tule pois! Onneksi kaislikossa suhisee ja kaislat rätisevät kun jokin eläin hiippailee siellä. Saa karvanaama muuta ajateltavaa kun emäntänsä järjettömät touhut. |
ma: lenkkeily/kävely lasten harrastuksen aikaan (on tosin sellaista verkkaista kun on juttuseuraa yleensä)
ti: painoilla kotona (fysioterapeutilta saatu käsien ja hartiaseudun lihaskunto-ohjelma migreenin välttämiseksi (tällä hetkellä dolan/burana-kuuri meneillään jälleen), siihen lisätty muutamia liikkeitä jaloille ja vatsalle, tasapainoharjoitusta painojen avulla ja tasapainolaudalla tai sitten pihalla trampoliinilla)
ke: kävely/lenkkeily
to: vatsatanssi
pe: uiminen illalla lasten kanssa ...kaupungin työntekijöillä ilmainen kerran viikossa:)
Järkeilyni mukaan pitäisi tulla aika tasapuolisesti kaikkia lihasryhmiä ja kuntoa kohottavasti ennenkaikkea. Viikonloppuisin metsäretkiä ja pyöräilyä. Talvella toivottavasti hiihtoa. Tänään aloin miettiä että voisin sittenkin ma tai ke lenkin vaihtaa ystäväni ehdottamaan potkunyrkkeilyyn. Heillä alkaisi alkeiskurssi. Lapset jo varmaan selviytyisivät itse omiin harrastuksiinsa, eli olisi periaatteessa mahdollista ottaa uusi harrastus. Englanninopiskelun kurssimielessä päätin jättää toistaiseksi ja opetella sitä ostamalla englanninkielisen kirjan iltalukemiseksi.
Olihan siinä työväenopiston kurssiesitteessä vaikka mitä ihania kädentaito kursseja ja muita, mutta koitan opetella että vähemmän on enemmän ja keskittymään syventyen siihen mitä olen valinnut. Myös sille maalaamiselle haluaisin järjestää aikaa jotenkin. On hassua miten kesällä kaipaa niitä tuttuja rutiineja ja arjen touhuja jotka rytmittävät täyttäen illat, mutta sitten kuitenkin herkästi järjestää itselleen sellaisen kiireen ja tekemisen paljouden ettei ehdi nauttia rauhassa siitä kaikesta vaan se menee sellaiseksi paikasta toiseen siirtymiseksi ja suorittamiseksi.
"Merimies ei rukoile myötätuulta.
Hän oppii purjehtimaan."
-Gustav Lindborg-
En haluaisi olla elämässä myötätuulten varassa, vaan oppia elämään:)
Teepussiviisautta kuluneelta viikolta: "Ilon ja surun kyyneleet ovat samaa merta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti