Koulut ovat alkaneet ja syksyinen tuntu on hiipinyt ympärille auringon sattumanvaraisesta paisteesta huolimatta. Tuulessa on kylmä sävy ja illat ovat alkaneet pimentyä aiemmin ja viilentyä. Lapsilla koulu on lähtenyt pienistä jännittämisistä huolimatta ihan hyvin käyntiin. Aadulille ekojen päivien ehdottomin huippujuttu oli se, että hänelle ei tullut läksyä mutta pojille tuli. Pojista taas kivaa oli että koulussa oli näkynyt monen näköistä uutta porukkaa. Kai heille oli tullut tunne että kyllä hekin sinne joukkoon sopivat omana itsenään. Epukalle tämä koulun alku ja synttäriaika (viime ke juhlittiin kotosalla ja torstaina kummisetä vei puolisonsa kanssa veljekset syömään heselle) on tainnut olla vähän liian jännittävää aikaa, koska on valittanut vatsansa sattuvan jo useampana päivänä ja heräillyt öisin. On raskasta jos joutuu jännittämään pitkään. Muistan omat vatsakivut kun jännitin koko yläasteen ajan koulussa oloa ja toisia ihmisiä. Onneksi veljeksillä on toisensa tukenaan ja uskon että tilanne rauhoittuu kun uusi isompi koulu tulee tutuksi ja normaalit harrastukset alkavat rytmittää arkea tuttuun tapaan.

Pelailtiin lasten kanssa sanaselityspeliä ja samainen vatsakivuista kärsivä nuorimies arvuutteli että mikä tämä on... Tämmöset liikkuu tosi lujaa. Niissä ei ole moottoria. Ne käyttää vaatteita.
Ihan looginen ja paikkaansapitävä selitys mutta ei meistä kukaan kovasta pähkäilystä huolimatta arvannut että vastaus on niinkin yksinkertainen kuin juoksija.
Muutama viikko sitten Innan veli oli käymässä kemistä ja esitti myös muutaman hyvän kysymyksen. Missä viidessä itsenäisessä valtiossa ei ole yhtään suomi-sanassa olevaa kirjainta. Eipä ihan heti keksitty. Ja toinen kysymys oli neljä espoon itäpuolella olevaa satamakaupunkia.
Ensimmäiseen kysymykseen apua toi suihkuverho -meillä on siinä maailmankartta. Nepal, Venäjä, Kanada, Grenada ja Ghana. Myös Kap Verde ja Qatar taitavat olla itsenäisiä valtioita. Neljä satamakaupunkia olivat muistaakseni Helsinki, Kotka, Hamina ja Oulu.

Laituripaikalla

Kuva epäonniselta jollailulta ennen tuulenpuuskia

Ruttupurje viime viikolta

Eilen illalla oli onnekseni luontoäiti tai joku ilmojen haltia armollinen ja antoi auringon paistaa. Tuulen antoi tyyntyä, turvallisuus-syistä varmaankin:) Nyt on purje loistavasti viritetty ja skuuttiköysikin löysi paikkansa. Tuntui että purjeeseen sai ihan erilaisen tuntuman ja se oli jämäkämpi kun se on kiinnitetty kunnolla. Olen siitä iloinen että se toimii nyt. Toivon että vielä kerran tänä kesänä pääsen jollailemaan ennen veneen nostamista ylös vedestä. Jos vaikka vähäsen tuulisikin...
Elokuun illat alkavat vaan käydä vähiin ja ensi viikolla on joka ilta ohjelmaa maanantaista torstaihin vanhempainyhdistyksen, syyskirkon, koulun vanhempainillan ja kaverisynttärien täyttäessä kalenterin. Viikonloppuisin pyrin pysyttelemään poissa muiden veneilijöitten tieltä. Purjeen takaa on aika hankala kurkistella jatkuvasti. Huomasin että on paljon mukavamman tuntuista olla vesillä kun ei ole yksin.