Lasten tekemä "lumilyhty" tuikkupurkki

Iltojen pimentyessä on taas ilo sytyttää kynttilä palamaan iltapalan ajaksi. Miten paljon tunnelmaa niin pieni tuli voikaan luoda. Pojat haluavat aina sytyttää kynttilän. Hommasin sitä varten pidempiä tulitikkuja ettei sormet pala. Innostuivat tästä touhusta vuosi sitten olleen partioleirin jälkeen, missä olivat harjoitelleet sytyttämistä. Parempi sytyttää kaksi kynttilää, muuten tulee taistelu kumpi sen saa puhaltaa sammuksiin...

Pitäisi oikeastaan mennä nukkumaan, mutta keitinkin kahvit. On ihanaa istua rauhassa kun kukaan ei häiritse ja lapset ovat kerrankin hiljaa kun nukkuvat. Ainoastaan koirat välillä kuorsaavat tuossa lattialla ja kissa kolistelee kun hakee parempaa nukkuma-asentoa ikkunalaudalla tietokoneen takana. Se nauttii, kun tietokone lämpenee. Nita seuraa uskollisesti huoneesta toiseen ja pistää maate jalkojen juurelle, olin sitten tässä koneella tai keittiössä hellan edessä kokkaamassa tai täyttämässä astianpesukonetta. Maanantaisin teen koirien kanssa pitkän lenkin jo aikaisemmin illasta. On mukavaa kun saa loppuillan olla rauhassa kotosalla, eikä tarvitse alkaa yhdeksän aikaan illalla lähtemään enää lenkille.

Luin juuri seuraamaani blogia. Silja löytää mielenkiintoisia aiheita ja saa kommentointia aikaan, itsekin oikein innostuin vastaamaan. Nolottaa vähän kun tuli kauhea vuodatus:)  On tämä elämä täällä niin "piiri pieni pyörii" -touhua, että kaipaa aikuista vuorovaikutusta ja ajatuksenvaihtoa. Seurailen myös Pientä elämää etsimässä -blogia ja Meijerielämää-blogia olen myös käynyt välillä säännöllisesti lukemassa. Löysin myös mielenkiintoisia matkablogeja. Haluaisin itsekin päästä pohjoiseen, erityisesti Inarissa olisi mukavaa käydä koska se oli kutsumanimeni teini-ikään asti. Kolarissa ja Muoniossa olen käynyt aikaisemmin. Haaveilen koiravaljakkoajosta. Ehkä se täytyy toteuttaa ihan itse ja valjastaa nämä kaksi karvaturriani pulkan eteen lumen tultua! Upeita kuvia on myös monessa blogissa, uskomattomia paikkoja maapallolta löytyy.