Jos olisin kissa... Voisi auringonpaisteessa heittäytyä keskelle pihanurmikkoa kellimään, kieriskellä oikein kunnolla ruohikossa. Naapurit eivät yhtään ihmettelisi että mikä sille oikein on tullut, auringonpistosko. Voisi vähän maistella ruohoakin, miltä se oikein maistuu. Kun on tylsää niin voisi vain mennä ja huitaista sopivan pikkuesineen alas kirjahyllyltä. Kuunnella miten mukavasti se kolahtaa lattialle ja ehkä muodostaa mielenkiintoisen kuvion sirpaleista. Niitäkin voisi sitten vielä vahän potkiskella tai läpsiä tassuilla. Kun väsyttää, voisi vain käpertyä sohvan nurkkaan tai ryömiä sohvan alle ja nukahtaa. Kun on levoton olo, voisi juosta portaita ylös ja alas ja hyppiä sohvan selkämykselle. Kun kaipaa jännitystä, voisi leikkiä nuorallatanssijaa ja kiipeillä portaiden kaiteita pitkin. Tasapainoilla kolmen metrin pudotuksen päällä tietäen että jaloilleen puotaa jos askel lipsuu. Kun on yksinäistä ja paha olla, voisi vain mouruta sen kaiken kurjuuden ulos. Sen jälkeen olla taas tyytyväinen elämään ja itseensä, eikä kukaan paheksuisi että mitä se oikein valittaa. Jos olisi kissa ei tarvitsisi ujostella, voisi vain mennä ja sanoa että olet mukava, saanko vähän kiehnata sinua. Kehrätä merkiksi että viihdyn kanssasi. Voisi nuolaista kerran että tietää olevansa kiva:) Olen kuitenkin vain ihminen. Elämä on turvallisempaa niin... ja paljon tylsempää.
Lapsena paras ystäväni oli kissa jota työnsin nukenrattaissa kaupunkia halkovan joen rannalla, puin nukenvaatteisiin. Muistan erään kerran kun joku mummo tuli jokirannassa vastaan ja kysyi, saako nähdä millainen nukke siellä vaunuissa on. Oli mummolla hämmästynyt ilme kun vaunuissa olikin kissa!
 |
| Minni Manninen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti