Lapset ovat tyytymättömiä autoomme. Liikkuminen liikenteessä on loputonta ympärillä näkyvien autojen ihailua, vertailemista, kommentoimista ja valitsemista, minkä sä ottaisit? Olen oppinut hienosti tunnistamaan eri automerkkejä ja niille tyypillisiä tunnuspiirteitä esim. korinmuotoilua, valojen muotoa... Nykyään autot ovat siis Fiateja, Audeja, Opeleita tms. eivät vain ja ainoastaan punaisia, sinisiä tai muun värisiä, kuten ennen olisin tyytynyt kuvailemaan autoa kysyttäessä millainen auto jollain on.
Lapset olivat saaneet jokin aika sitten päähänsä, että jos löytää viinirypälerasiasta pienen viinirypäleen niin saa toivoa ja se toive toteutuu. Olimme kaupassa ja pojat halusivat välttämäti rasiallisen niitä. Olivat järkkymättömiä asiassa, vaikka yleensä antavat mankumisissaan periksi jos kieltäydyn ostamasta jotain. Ihmettelin myös vähän heidän viinirypälehimoaan, kun olimme juuri kummityttöni perheen luona syöneet niitä vatsat täyteen. Ostin kuitenkin rasian ja kotona pojat olisivat heti halunneet syödä ne. Kielsin ensin, koska ajattelin vatsan kipeytyvän sellaisesta rypäleiden hyökkäyksestä, mutta annoin sitten periksi. Pojat innoissaan söivät koko rasian. Lähdettiin sen jälkeen yläkertaan nukkumaan ja yläkertaan heidän huoneeseensa päästyämme alkoi kauhea itku. Selvisi että olivat halunneet viinirypälerasian kaupasta, koska se oli täynnä PIENIÄ viinirypäleitä. Ja olivat syöneet ne kaikki, jotta toiveet varmasti toteutuisivat. Olivat toivoneet että heidän huoneessaan olisi ollut meille uusi auto. Eikä mikä tahansa auto, vaan Ferrari. Tai sitten jos ei autoa valmiina, niin sitten sitä varten tyynyn alla iso kasa seteleitä että voitaisiin ostaa Ferrari. Voi sitä surkeutta kun elämän realiteetit tulivat vastaan. Niin vähän on taikaa tässä tavallisessa elämässä! Liian harvoin käyvät toiveet toteen. Selitin että meillä on juuri sellainen auto kun tarvitaan ja on hyvä juuri tässä elämäntilanteessa. Takakontti on iso jotta koirat mahtuvat kyytiin, tummennukset ettei tule kuuma takapenkillä ja isot jalkatilat, pöydät takana jne. Tyytyivät vastaukseen, mutta haaveilu jatkuu.
Pidin kyllä itsekin enemmän entisestä Avensiksestamme, mutta oli pakko vaihtaa se toisen koiran tultua meille. Nelli oli poikien jalkatilassa kippuralla ja Nita oli etupenkillä jalkatilassa. Oli siis tosi ahdasta. Avensis oli paljon vakaampi ja otti kurvit paremmin, kiihtyi nopeammin. Tämä nykyinen tuntuu kiikkerältä tiukoissa mutkissa ehkä siksi kun on aika korkea ja huutaa jo yli 100km/h mentäessä eli 120 ei ole enää kovin miellyttävää. Ei tule siis hurjasteltua ja muutenkin turvallisuus on itselleni tärkeintä ja kävin lueskelemassa törmäystestien tuloksia kun autonvaihto oli ajankohtaista. Myös taloudellinen ajotapa on tärkeä eli moottorijarrutus ja kierrosten pitäminen matalana. En pidä jarruttelusta ja kaistan turhasta vaihtamisesta. Jostain luin halutun ajonopeuden saavuttamisen kohtalisen nopeasti olevan taloudellista myöskin. Volkkarin Passatti farmari täysautomaatti (muutaman vuoden vanha) on ollut upein ajokokemukseni, en tiennyt että auto voi tuntua sellaiselta. Se vaan lipui eteenpäin kuin joku valtamerialus ja silti höyhenen kevyesti ja pehmeästi. Siinä oli joku sporttivaihde ja lähti tosi hyvin liikkeelle sillä, mutta oli kierroksetkin sitten korkeella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti