Läheisellä pellolla on aina lintuja kun menen siitä ohi maanantaisin ja keskiviikkoisin seurakunnan lasten kerhoon mennessämme. Lapset alkavat hyvissä ajoin huutelemaan titityy titityy, tulkaa linnut tänne, missä te olette. Ensin oli vaan ruskeita lintuja viisi, naaraita siis ilmeisesti. Nyt on kuitenkin muutama naaras ja kolme uroslintua. Onko osa naaraista hävinnyt vai onko urokset vasta nyt saaneet värityksensä? Ovat varmaan tämän kesän poikasia. Keväällä näin ehkä tämän samaisen lintuperheen ylittävän tietä. Emo meni edellä ja meinasi jäädä auton alle. Poikaset olivat viisaampia ja jäivät odottamaan liikenteen hiljentymistä. Pojasta se polvi paranee...

Muutto mielessä. Onko tässä tuleva kämppikseni? Espanjasta tuotu Anja. On tainnut siellä espanjan auringon alla tottua paistattelemaan päivää päivänvarjon alla. Täällä suomessa sateenvarjo on käytännöllisempi varustus. On sellainen seurailija luonteeltaan.

Väijytys portaikossa... Pattitilanne.

Elämässä on asioita jotka muodostavat kahleita, aiheuttavat hukkumista ja turhaa luopumista. On asioita ja ihmisiä, jotka tukahduttavat palavaa liekkiä sammuksiin. On kuitenkin myös asioita, jotka ruokkivat tulta ja pitävät liekkiä palamassa. On asioita jotka ovat kauniita kuin auringonlasku tai lupaavia kuin aamunsarastus. On pieniä hetkiä, jotka ovat kuin lumihiutaleita. Hetkiä, jotka leijailevat ilmassa ja ovat jo seuraavassa hetkessä kadonneet. Ja sitten on tähdenlentoja, toiveita...

Mökillä lapsena