Talon ovesta ulos astuessa noin hehtaarin tontti levittyy edessä, pelto täynnä kasvua. Nyt vielä pientä, mutta kahdenkymmenen vuoden kuluttua jo selvästi näkyvää kasvua. Jotain josta tulee suurta ja mahdollisesti satoja vuosia kestävää. Sellaista mikä vaatii pitkäjännitteisyyttä, malttia antaa tarvittava aika. Vaatii rohkeutta ja kärsivällisyyttä laittaa alkuun jotain niin suurta ja hidasta. Mielenkiinnolla katson mitä pellolle kehittyy. Vielä muutama vuosi sitten taimet olivat noin 10cm korkuisia. Pelto oli täynnä puukeppejä merkkinä taimista ja kanaverkot ympärillä kehikkoina. Mökkiläiset kyselivät että mitä ihmettä tuolla pellolla oikein on. Siellä on äitini pellolle kasvava tammimetsä. Joukossa muutama vaahtera, saarni, pihlaja, kataja, ruusu ja mänty. Taustalla pieni koivikon alku. Niitä taimia on kerätty milloin mistäkin. Osa kaivettu Turun lähiseutujen metsistä, ostettu kasviteteellisestä puutarhasta, saatu lahjana sukulaisilta, osa pihan omien tammien jälkeläisiä...
Tässä, jotta muistan miten pienestä voi tulla jotain suurta...
 |
| Tuijotuskilpailu tulevassa tammimetsässä |
 |
| Peltokävely auringon laskiessa |
 |
| Katajan taimi. Katajat voivat elää 1000 vuotta. |
 |
| Yksi pienimmistä tammentaimista |
 |
| Vaahtera |
 |
| Äidin kissa Välkky. Vähän vajaa vuosi sitten ensilumen laskeuduttua maahan, näkyi maassa pieniä kissantassun jälkiä. Kissa oli ollut leikkimökissä ja puuvajassa. Kierteli useamman päivän pihapiirissä. Puuvajassa oli niin kylmä että vesi jäätyi öisin. Äiti soitti naapureille ja kyseli onko keneltäkään kissanpentu hukassa. Ei ollut. Oli siis ehkä läheisen maalaistalon kissojen pentuja, mutta kukaan ei sitä kaivannut itselleen. Äitini sai narulla leikkimällä houkuteltua kissan perässään saunalle ja vetäisi toisella narulla saunan oven kiinni. Niin löysi Välkky itselleen kodin. |
 |
| Tässä Pam Pam, entinen kissani joka päätyi äidilleni lasteni syntymän jälkeen. Pami on eläinsuojeluyhdistyksestä ja stressaantui lasten syntymän jälkeen niin että alkoi pissailla sisälle. Nyt on hiirten kauhuna maalaiskissana. Olen ehdottomasti kissaihminen. Niihin on joku syvempi yhteys. Onhan paras ystäväni ollut joskus kissa:) Pidän myös koirista, mutta niitä olen vasta nyt opetellut ymmärtämään ja niiden maailma on ihan vieras ja vaikeasti ymmärrettävä. Kissat ovat ehdottomasti luonteeltaan itseäni lähempänä. Voin hyvin kuvitella eläväni joskus ilman koiraa, mutta uskon että kissoja tulee aina olemaan. |
 |
| Isoisän vene Rantasaunan laiturissa |
 |
| Näkymä mennen ajan kylästä |
Maitolaituri-leikkimökissä kokattiin herkullista kalakeittoa...
Vintiltä kannettiin pahvilaatikoita ulos pihalle ja löytyi paljon vanhoja vaatteita, jotka taas mahtuvat päälle. Ihanaa:)
 |
| Laatikosta löytyi myös muistojen vuoksi säilöttyjä tavaroita, kuten isän puolelta isoisän siskon juhlakengät ja iltalaukku. |
 |
| Korkokenkäsandaalit aitoa käärmeennahkaa. Ovat yli 50 vuotta vanhat. Yhden kerran olen niitä jalassani pitänyt:) |
 |
| Some love? |
|
|
|
 |
| My love:) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti